Paksusuolen tähystys eli kolonoskopia on yleinen tutkimus, joka tehdään esimerkiksi pitkittyneen ripulin ja tulehduksellisten suolistosairauksien vuoksi.
Lue lisää paksusuolen tähystyksestä
Mahalaukun tähystyksen eli gastroskopian avulla voidaan selvittää esimerkiksi nielemisvaikeuden, vatsaoireiden tai epäselvän rintakivun syitä
Lue lisää mahalaukun tähystyksestä
Sappikivitautia esiintyy noin 10-20%:lla ihmisistä, yli 80 vuotiailla sappikiviä on lähes puolella. Suurin osa potilaista on oireettomia. Tyypillinen sappikivien aiheuttama kipukohtaus tuntuu oikealla kylkikaaren alla säteillen myös selkään. Kipukohtaus kestää tyylillisimmillään noin 1-2 tuntia. Joskus oireet voivat olla myös vähäisempiä, epäspesifisiä. Ensimmäisen sappikivikohtauksen jälkeen kohtaus uusii yli puolella vuoden sisällä entistä voimakkaampana.
Oireinen sappikivitauti on leikkausaihe. Leikkaus tehdään tähystystekniikalla pienistä viilloista nukutuksessa. Sappirakko poistetaan napaviillosta. Leikkaus kestää noin tunnin verran ja voidaan tehdä päiväkirurgisesti. Leikkauksen jälkeen töihin pääsee tavallisesti viikon kuluttua. Leikkaukseen liittyy tiettyjä vakaviakin komplikaatioita, mutta niiden esiintyminen on alle 1% luokkaa.
Joskus sappikivi laskeutuu sappirakosta sappitiehyeeseen. Jos kivi on pieni, eikä tuki sappitiehyettä, voi oireet olla samanlaisia kuin sappikohtauksessa on. Sappitiehytkivi voi myös tukkia sappitiehyeen, jolloin oireena on usein kuumeilu, kipu ja keltaisuus. Sappitiehyt kiviä tavataan noin 10-15%:lla sappikivipotilaista. Sappitiehytkivet voidaan diagnosoida magneettikuvauksella ennen leikkausta ja ne voidaan poistaa samanaikaisesti sappirakon poiston kanssa tai sappitiehyeen tähystyksellä (ERCP).
Nivustyrä
Nivustyrä on hyvin tavallinen vaiva erityisesti vanhemmilla miehillä, kun kudokset heikkenevät. Yli 70 vuotiailla miehillä esiintyy nivustyriä 10-20%:lla, niistä useat ovat kuitenkin oireettomia. Nivustyriä esiintyy myös naisilla.Oireena on nivuseen pullistuva patti, joka voi alkuvaiheessa olla myös kivulias. Tyrään voi pullistua vatsaontelossa olevaa vatsapaitaa (omentti) tai suolta. Tyrä yleensä palautuu takaisin vatsaonteloon yön aikana makuu asennossa ollessa.Tyrä voi syntyä joko siten että miehellä kiveksen laskeutumiskanava ei sulkeudu tai naisella tyrä syntyy kohtua nivusalueelle kannattelevaa pyöreää sidettä pitkin kohti häpyliitosta. Toinen syntytapa on tyrän pullistuminen suoraan nivuskanavan takaseinän läpi.
Oireetonta tyrää ei välttämättä tarvitse leikata, mutta se ei parane leikkaamatta ja saattaa suurentua ajan myötä. Tyrään liittyy kureutumisriski, joku kuitenkin on varsin pieni.Nivustyrän katsotaan olevan kudoksista johtuva vaiva, vaikka se tulee ilmi esimerkiksi raskaan ponnistelun tai tapaturman yhteydessä. Vakuutusyhtiöt ei korvaa tyräleikkausta tapaturmavakuutuksesta.
Nivustyrä voidaan leikata joko avoimesti tai tähystystekniikalla pienistä viilloista. Avoleikkaus voidaan tehdä paikallispuudutuksessa, selkäydinpuudutuksessa tai nukutuksessa. Tähystystekniikalla leikattavat tyrät tehdään aina nukutuksessa. Leikkauksessa yleensä asetetaan verkko tukemaan kudoksia. Avoleikkaus voidaan myös tehdä ilman verkkoa ns. Schouldicen tekniikalla.
Tyräleikkaukseen liittyy noin 1-4%:n riski uusiutumisesta. Tavallisena komplikaationa on verenvuoto leikkausalueella, jolloin haava turpoaa, tulee verenpurkaumaa ihon alle ja kives menee tummaksi. Yleensä verenpurkauma paranee itsestään ajan kanssa. Leikkaushaava infektiot avoleikkauksen jälkeen ovat varsin harvinaisia. Leikkausalueelle voi jäädä tunnottomuutta, nivusalueen kipuja on leikkauksen jälkeen noin 8%:lla potilaista. Leikkausalueen kivut ovat jonkin verran harvinaisempia tähystysleikkauksen jälkeen. Usein leikkauksen jälkeen leikkausalueella ja alavatsalla ja kiveksissä on turvotusta, joka tavallisesti helpottaa parin viikon sisällä.Leikkauksen jälkeen töihin pääsee tavallisesti kahden viikon kuluttua.
Napatyrä
Napatyrä syntyy vatsaontelon paineen seurauksesta, kun yleensä vatsaontelon rasvaa pullistuu naparenkaan keskellä olevan aukon läpi ihon alle. Oireiset napatyrät ovat leikkausaihe.Pienet napatyrä voidaan leikata paikallispuudutuksessa ompelemaalla sulamattomalla langalla tyräaukko kiinni. Kookkaammat napatyrät korjataan asettamalla verkko tukemaan kudoksia. Alle kahden sentin tyrät voidaan korjata ns. Nappiverkolla avoleikkauksella paikallispuudutuksessa tai nukutuksessa. Suuremmat tyrät leikataan tähystyksellä nukutuksessa.
Leikkaukseen saattaa liittyä komplikaationa verenpurkauma, joka yleensä häviää itsestään. Jonkin verran kipuongelmaa voi jäädä ja pieni uusiutumisen riski myös on olemassa.
Arpityrä
Arpityrä voi olla seurauksena vatsan alueen leikkauksesta, joka on tehty avoleikkauksella. Vatsanpeitteet eivät ole parantuneet kunnolla ja vatsaonteloa päällystävä lihaskalvo on jäänyt auki. Tämän seurauksena vatsaontelosta pääsee pullistumiaan vatsapaidan rasvaa ja suolistoa ihon alle.
Arpityrän korjaustekniikka harkitaan aina tapauskohtaisesti. Pienemmät arpityrät voi hyvin korjata tähystysleikkauksella asettamalla vatsaontelon puolelle verkko tukemaan kudoksia, tässäkin tekniikassa tyräpussi pyritään poistamaan joka tähystystekniikalla tai joskus pienestä viillosta tyräpussiin mahdollisesti kertyvän nesteen (serooma) välttämiseksi. Suuret ja laajat tyrät korjataan avoleikkauksella tai robottiavusteisesti.
Peräsuolen ja gynekologisten elimien laskeumat aiheuttavat oireina pullistumisen tunnetta emättimestä tai peräaukosta, ulostamisvaikeutta, ulosteenkarkailua ja joskus lantionpohjan kipua.
Vaivaa pyritään hoitamaan ensin ei-leikkauksellisilla menetelmillä, mutta jos niistä ei ole apua, voidaan harkita leikkaushoitoa.
Peräsuolen ja emättimen huipun ripustusleikkauksella (Sacro-colpo-rectopexia) hoidetaan peräsuolen laskeumaa, ulospullistumaa tai tuppeumaa. Tavallisesti tähän liittyy myös emättimen takaseinän laskeuma ja mahdollisesti emättimen tai kohdun laskeuma, jotka pystytään hoitamaan yhdellä laparoskooppisesti tehdyllä leikkauksella. Leikkaus auttaa oireisiin yli 70%:lla potilaista. Täydellistä oireiden poistoa ei pysty takaamaan, mutta usein vaiva helpottuu. Leikkaukseen liittyy tiettyjä komplikaatioriskejä, joista aina keskustellaan ennen leikkausta. Leikkauksessa asetetaan verkko emättimen ja peräsuolen väliin, jolla nostetaan elimet alkuperäiselle paikalleen. Verkkokomplikaatioita suomalaisen monikeskustutkimuksen (Mäkelä-Kaikkonen J et al 2018) perusteella esiintyy alle 2%:lla potilasta. Uusiutumista tapahtuu noin 10%:lla potilaista, jolloin voidaan joutua tekemään uusintaleikkaus.
Yksistään esiintyvä emättimen takaseinän laskeuma voidaan hoitaa leikkauksella peräaukon kautta kiristämällä peräsuolen etuseinämää. Leikkaus auttaa ulostamisvaikeuteen noin 70%:lla potilasta ja se pystytään tekemään päiväkirurgisesti.
Suoliavanteita tehdään monista eri syistä. Avanne voi olla tarkoitettu joko pysyväksi tai väliaikaiseksi. Väliaikaisia avanteita tehdään joko ns. yksipiippuisena vakavan suoliston alueen tulehduksen, tavallisimpana umpipussitulehduksen aiheuttaman vatsakalvotulehduksen vuoksi, tai kaksipiippuisena suojaamaan suolisaumaa esimerkiksi peräsuolisyövän leikkauksen yhteydessä.
Yksipiippuisen avanteen sulku tehdään yleensä tähystysleikkauksena. Siinä avanne irrotetaan ihosta ja suoli yhdistetään suljettuun peräsuoleen yleensä rengassulkuinstrumenttia käyttäen. Toimenpiteeseen liittyy suolisauman pettämisen riski, joka on noin 5-8%. Joskus myös suolisauman suojaamiseksi joudutaan tekemään uusi suojaava kaksipiippuinen avanne. Leikkauksen jälkeen sairaalassa ollaan yleensä 1-2 vuorokautta
Kaksipiippuisen avanteen sulun yhteydessä ei yleensä tarvitse mennä vatsaonteloon. Leikkauksessa avanne irrotellaan ihosta ja tehdään ompelemalla suolisauma ja suoli palautetaan vatsaonteloon. Leikkaus on pienempi kuin yksipiippuisen avanteen purkuleikkaus, mutta siihen liittyy myös sauman pettämisen riski. Myös suolen irrottelussa ihosta voi suoleen tulla heikko kohta jonka seurauksena suoli puhkeaa ja joudutaan uusintaleikkaukseen ja usein tekemään uusi avanne. Leikkauksen jälkeen pääsee kotiutumaan mahdollisesti jo leikkauksen jälkeisenä päivänä, jos mitään komplikaatioita ei ilmene.
Peräpukamat ovat normaali ihmisen rakenne, joka pitää peräaukon kanavaa suljettuna. Ponnistelun tai ripulin seurauksena pukamia peräaukonkanavan seinämään kiinnittävä sidekudos saattaa heiketä ja pukamat pullistuvat ulospäin, turpoavat ja voivat vuotaa verta.
Oireilevia peräpukamia hoidetaan tavallisesti ensin kumirengashoidolla. Siinä erityisellä instrumentilla asetetaan pukamien yläpuolelle kumirenkaita, jotka kiristävät limakalvoa, vähentävät pukamien verenkiertoa ja vetävät pukamia omille paikoilleen peräaukon kanavaan. Samalla kerralla asetetaan yleensä 3 kumirengasta. Toimenpide on kivuton ja kestää muutaman minuutin. Toimenpiteen jälkeen jää muutamaksi tunniksi ulostamisen tarpeen tunne ja lievää kipua voi esiintyä. Usein tarvitaan useampi hoitokerta 1-2kk:n välein ennen kuin pysyvä tulos saavutetaan
Jos 3-4 kumirengashoidon jälkeen peräpukamat vielä oireilevat, voidaan suorittaa leikkaus. Leikkausmenetelmiä on useampia ja leikkausmenetelmä valitaan yksilöllisesti tutkimuslöydösten perusteella. Leikkaukset tehdään päiväkirurgisesti ja sairaslomaa leikkauksen jälkeen kirjoitetaan yleensä 1-2 viikkoa.
Ulkoisia peräpukamia ja ihohetuloita voidaan poistaa paikallispuudutuksella vastaanotolla. Jos ulkoiset hetulat ovat kookkaita tai ympäröivät suuren osan peräaukkoa, voidaan leikkaus tehdä myös selkäydinpuudutuksella tai yleisanestesiassa leikkaussalissa.
Luomia ja ihomuutoksia voidaan poistaa vastaanotolla paikallispuudutuksella, jos ne ovat pieniä. Laajat muutokset saattavat tarvita plastiikkakirurgin apua. Poikkeavat luomet tai ihomuutokset lähetetään patologille mikroskooppitutkimukseen. Tulos tulee yleensä parin viikon sisällä.
Rasvapattien (lipooma) ja tukkeutuneiden ihohuokosten (aterooma) poisto onnistuu yleensä helposti vastaanoton yhteydessä paikallispuudutuksella. Jos lipooma sijaitsee syvällä esimerkiksi lihaksen alle, sen poisto voi vaatia yleisanestesian. Tarvittaessa muutokset lähetetään patologille mikroskooppitutkimukseen. tulos tulee yleensä parin viikon sisällä
Sisään kasvanut kynsi aiheuttaa usein kivuliaan, märkivän tulehduksen isovarpaan jommallakummalla reunalla. Vaivan latinan kielinen nimi on ”unguis incarnatus”. Paras hoitomuoto on paikallispuudutuksessa tehtävä ”kiilaexcisio, eli excisio cuneiforme”. Toimenpiteessä poistetaan sisään kasvanut kynnen osa sekä kynsiaihe samalta puolelta. Kun kynsiaihe poistetaan kunnolla, vaiva ei tule uusiutumaan. Toimenpide tehdään vastaanoton yhteydessä ja leikkauksen jälkeen laitetaan leikkausalueella 1-2 ommelta. Haava pidetään kuivana pari vuorokautta ja ompeleet poistetaan viiden vuorokauden kuluttua. Sidosten poiston jälkeen leikkaushaavaa on hyvä suihkutella muutamia kertoja vuorokaudessa.
This site was created with the Nicepage